en ees tiiä miks vaivauduin?

'vierestäs lähteminen usein niin haikeaa,

nukahtaminenkin aina liian vaikeaa,
ku toinen toistaa vois tuijottaa,
silittää, suudella, puhua, kuunnella.'

 

se tunnekku et tiiä kehe enää luottaa ja ketä uskaltaa enää ees kattoo!!!!

ku kaikesta tullaa aina pätemään.

mä niin luulin.

jopa uskon jo hetken..

mut sitte...

en tajuu miten yhenkii ihmisen puheet voi näin pahast riipasta sydämmest?!

huhhuh, toivon vaa et se ois ollu väärinkäsitys. 

en oikeesti muuta voi sanookku voi perkele! :.(