ku tapaan uusia ihmisiä ja alan huomaamaa että niitten kanssa juttu alkaakii kulkee ilman mitää, siihen jotenkii ''leimaantuu'' jää koukkuu siihe ihmisee (kaveri pohjalla siis) Mä pelkään aika useinkii että menetän yhen mulle muutamas kuukaudes tosi tosi tärkeeks tulleen ihmisen. pelkään että se sanookii että ei halua pitää enää minkää laisia yhteyksiä. mut mä oon varma ettei se silleen tuu tekee koskaa, ainekaa toivon mukaa. koska me puhutaakii päivät pitkät ja joskus nähääkii ja sille mä voin kertoo mun huolista ja se mulle ym. jota en todellakaan tee , en ikinä kertois mun ''yksityis elämästä'' noin puoli tuntemattomalle jos en oikeesti luottais siihe. Mitä mä sitte oikeasti tekisin jos menettäisin sellaisen ihanan ystävän? mä en oikeesti tiiä, tosiaan en tietäs. aatelkaa nyt monet kuukaudet puhunu sen kans joka päivä aamusta yö myöhään ja nähty. Mitä sillo päässä liikkuis? nyt en vaa saa kirjotettua enempää sori..
~Tää suudelma viimeinen satuttaa Sä sanot: "Oikeeta tekniikkaa ei olekaan"
Tahdon kuulla sun äänen, ja siihen nukahtaa, Toivon et nään sut uudestaan~
~mä sinuun taisin rakastua, kun sä tulit mulle puhumaan, se oli teinirakkautta parhaimmillaan
en mä sille voi mitään mahda, kun aina sattuu sydämmeen, mä palaan muistoihin uudelleen.~
